Osaamisperustaisuus – hyvä renki, mutta onko siitä tullut isäntä?
Ammatillinen koulutus rakentuu osaamisperustaisuuden varaan. Mutta erityisesti oppivelvollisten kohdalla on syytä kysyä: mitä osaamisperustaisuudella on oikeasti saavutettu? Ja mitä tarkoitamme, kun puhumme "osaamisesta" ja "ammattitaidosta"?
Osaamisperustaisuuden ihanne ei saa hämärtää sitä tosiasiaa, että oppiminen vaatii opiskelua, harjoittelua ja aikaa. Ammatin vaatimat perustaidot eivät synny itsestään – eivät myöskään ammatilliset valmiudet, joita työelämä välttämättä tarvitsee.
Tekemisen kulttuuri on ammatillisen koulutuksen vahvuus – mutta ei yksin riittävä
Ammatillisen koulutuksen vahvuus on tekemisen kulttuuri – mahdollisuus oppia työtä tekemällä ja harjoittelemalla. Mutta rinnalla pitää aina kulkea myös geneeristen taitojen opettaminen ja se tiedollinen perusta ja oppimaan oppimisen taidot, joita jatko-opinnot ja tulevaisuuden työelämä vaativat. Ne ovat välttämättömiä niin jatko-opinnoissa kuin tulevaisuuden työelämässä.
Ammattitaito tekee osaamisesta merkityksellistä juuri siksi, että se yhdistää tiedon, taidon, arvot ja asenteet käytännön toiminnaksi. Osaaminen ei synny sattumalta, vaan opiskelijan omasta prosessista, tavoitteellisesta opetuksesta, ammattitaitoisista opettajista, ohjatusta työpaikalla oppimisesta ja koulutusjärjestelmästä, joka arvostaa laatua.
Arjen haasteet ovat todellisia – ja kasvussa
Käytännössä opettajan näkökulmasta työ on usein haastavaa. Resurssit ovat vähäiset ja opiskelijoiden tuen tarpeet hyvin erilaisia. Toisille polku työelämään tai korkeakouluun avautuu helposti, mutta monien tie on pirstaleisempi. Oppimisen vaikeudet, sosiaaliset haasteet ja terveydelliset ongelmat näkyvät poissaoloina ja heikkona sitoutumisena.
Näiden opiskelijoiden kohdalla tarvitaan tiivistä tukea: erityistä tukea, tehostettua ohjausta työpaikalla oppimiseen, moniammatillista yhteistyötä ja usein myös monialaisia palveluita. Samalla kysyn yhä useammin: pysyisikö useampi opiskelija mukana, jos lähiopetusta olisi enemmän? Usein paras tuki oppimiselle on riittävä määrä opettajan opetusta ja ohjausta.
Tasapainoilua vaatimusten keskellä – mutta kuka on kaiken keskiössä?
Ammatillisessa koulutuksessa tasapainoillaan jatkuvasti opiskelijoiden tarpeiden, työelämän odotusten ja koulutuksen järjestäjien tavoitteiden välillä. Kenen etu on ensijainen? Laki vastaa tähän nuorten osalta selkeästi: Alle 18-vuotiaan koulutuksessa on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu.
Toivon, että meillä opettajilla on mahdollisuus tehdä työmme niin hyvin, että opiskelijoille avautuu todellinen mahdollisuus kasvaa oman alansa ammattilaisiksi – ja samalla jatko-opiskelijoiksi, osaajiksi ja täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Se on juuri sitä työtä, johon meidät on koulutettu.
Jaana Antila
varapuheenjohtaja
OAJ:n Ammatilliset Opettajat – OAO ry