Ohita navigaatio

Kuinka ope jaksaa?

Kohtaan paljon sekä oman työni että järjestötyön puitteissa kollegoja ympäri Suomen. Jostain syystä kohtaamisissa puhe usein siirtyy opettajan jaksamiseen. Työ on muuttunut kiireisemmäksi, vaikeammin hallittavaksi – pirstaleiseksi – sekä yhä enemmän ylhäältä päin johdetuksi. Opettajat uupuvat. Ammatillinen koulutus on ollut muutosten ja kurimuksen keskellä jo pitkän aikaa. Puheissa puhutaan, että muutos on hyväksi. Näin varmasti onkin, mutta rajansa kaikella, varsinkin jos muutos tehdään hallitsemattomasti. Opettajien jaksaminen on todellakin koetuksella.

Työterveyslaitos määrittelee työhyvinvoinnin seuraavasti: ”Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa organisaatiossa. Työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa”.

Tähän listaan voi jokainen miettiä, mitkä ne oman työn ja työpaikan elementit ovat työhyvinvoinnissa ja miten ne toimivat. Itse näin pikaisesti sen syvemmin analysoimatta mietin turvallista (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen) työympäristöä, jota johdetaan asiantuntevasti, kannustavasti ja motivoiden, ammattitaitoisia opettajia, jotka saavat sekä kehittää työuran aikana itseänsä että suunnitella ja toteuttaa perustehtäväänsä yksin ja yhdessä muiden kollegoiden kanssa ja vielä työn ja vapaa-ajan sopiva kombinaatio. Väitän, että haasteita näiden asioiden kanssa löytyy usealta suunnalta.

Itse usein pohdin työntekijän työkykyisyyttä. Työkykyinen työntekijä on työpaikan tärkein voimavara. Työkykyinen työntekijä vaikuttaa organisaation kilpailukykyyn, taloudelliseen tulokseen ja maineeseen. Miksi tästä ei pidetä huolta? Mikä on se syy, että tämä työkykyisyys sivuutetaan niin usein? Eikö organisaatioissa nähdä, että työkykyinen opettaja on todellakin voimavara, joka pitää organisaatiota pystyssä tuloksekkaasti? Työkykyinen opettaja tarvitsee taustalleen työhyvinvoinniltaan terveen työympäristön. Miksi meidät nähdään vain hintalappuna tässä koulutuksen kokonaisuudessa? Tätäkin useat opettajat pohtivat mm. Aikuisopettajien liiton AKOL ry:n jäsenkyselyssä. Vaikka leikkaukset koulutuksen osalta ovat olleet massiiviset, se ei tarkoita sitä, että henkilöstö laiminlyödään automaattisesti. Eikö juuri tässä tilanteessa olisi tärkeää huolehtia opettajien jaksamisesta organisaatiossa, jotta koulutukset pyörisivät parhaalla mahdollisella tavalla ja tuottaisivat tulosta?

Olemme toki myös itse vastuussa jokainen omasta työkykyisyydestä ja sen ylläpitämisestä. Se on osa tätä hyvinvoinnin palettia. Uni, lepo, ravinto ja liikunta – nuo terveyden peruspilarit on hyvä jokaisen muistaa. Myös mielekäs tekeminen työn ulkopuolella on useille henkireikä irtaantua työajatuksista. Mikä on sinun työkykyisyyden edistäjä ja ylläpitäjä?

Onko mitään sitten tehtävissä? Kyllä varmasti on. Pidetään kukin huolta omasta työkykyisyydestä niiltä osin, kun se vain on mahdollista. Muistakaa kysyä itsenne lisäksi myös työkavereiltanne; ”Miten sulla menee?” Pidetään näin sekä itsestä että toisista huolta. Jatketaan aktiivisesti yhdessä edunvalvonnan ja vaikuttamisen työtä niin paikallisesti, alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Näillä pystymme vaikuttamaan ainakin hitusen meidän omaan jaksamiseen ja opettajien työhyvinvointiin. Innolla odotan myös ensi lukuvuodelle OAJ:n hyvinvoinnin teemavuotta!

Kohti kesää mennään! Tämän kuvan myötä toivon rauhoittavia ajatuksia kaikille kiireen keskellä. Kuva on Muoniosta Särkitunturin päältä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Maarit Rahkola
puheenjohtaja
Aikuisopettajien liitto AKOL ry.

Uutiset

Uutiset

Kohti valtuuston kokousta

05.11.2019

Uutiset

KSOLLI ry

01.10.2019

Tapahtumat

Yhdistyksemme

OAO on kaikkien ammatillisten
opettajien asialla.