Onko Suomi amisrasistinen?

Vaikka leikkaukset eivät ole hyvä asia millään koulutusasteella, on ammatillinen koulutus saanut siipeensä viime vuosina liian usein ja liian paljon. Vähennykset lähiopetustunneissa, materiaaleissa, laitteissa ja henkilökunnassa ovat lopullisesti romuttamassa ammatillista osaamista. Oppimisen osittainen ulkoistaminen reformin myötä työpaikoillekaan ei ole toiminut toivotusti, mikä ei toki ollut yllätys.

Ammatilliselta koulutukselta tuntuu olevan aina helpoin ottaa. ”Kyllähän sinne vielä jää”, on helppo todeta miettimättä sen kummemmin, jos päätöksentekijöiden oma kupla on akateeminen vailla minkäänlaista linkkiä ammatilliseen koulutukseen. Kansanedustajista noin 25 %:lla on taustallaan ammatillinen koulutus, joista heistäkin valtaosalla vähintään AMK-tasoinen tutkinto.

Oppivelvollisuuden laajennus on tuonut ammatillisiin oppilaitoksiin suuren määrän lisää opiskelijoita, jotka eivät ole kunnolla koulukuntoisia. Heille ei ole oppilaitoksissa tarkoituksenmukaisuuden ja turvallisuuden varmistavia ryhmiä tai ohjaajia, kun rahoitusta ei ole. Kaikkien muiden amiksessa aloittavien ohella myös he joutuvat päättämään jo yläasteella, mitä heistä pitäisi isona tulla. Ammatin vaihtamista ollaan tekemässä Suomessa äärimmäisen vaikeaksi, ainakin jos siihen pitäisi liittyä jonkinlaista koulutusta.

Uusimpien muutosten jälkeen ammatillisessa koulutuksessa opiskellaan YTO-aineita (esimerkiksi kielet ja matematiikka) pahimmassa tapauksessa enää muutama tunti. Mihin sitä amis kieliä ja matematiikkaa tarvitsisi? Ammatillisen toisen asteen opiskelijat saavuttavat paperilla yleisen jatko-opintokelpoisuuden, kuten ylioppilaaksi valmistuneetkin. Avainsana on paperilla. Ammatilliselta toiselta asteelta suoraan yliopistoihin siirtyy pari prosenttia valmistuneista, joista lähes jokaisella on ollut taustalla jokin valtanormista poikkeava syy valita lukion sijaan ammatillinen toinen aste. Ammattikorkeakoulujen opiskelijoista yli 30 % tulee ammatilliselta toiselta asteelta. Ammattikorkeakouluihin siirrytään vuosi toisensa jälkeen yhä heikommilla valmiuksilla, eikä koulujen rahoitusmalli tue muuta kuin jatkuvaa vaatimusten alentamista.

Suuri massa tietenkin valmistuu ammatilliselta toiselta asteelta, josta osa ihan kohtuullisin paperein. Paperien takana oleva osaaminen kuitenkin vaihtelee suuresti. Matalapalkkaiset ja pätkätyöllistetyt ammattilaiset joutuvat työurallaan kuulemaan heihin kohdistuvaa jatkuvaa piilovähättelyä: ”Sehän on vaan bussikuski, siivooja, hoitsu, myyjä, rasvakoura, työmies” ja niin edelleen. Kyseessä ovat kuitenkin logistiikka-alan, puhtaanapidon ja hygienian, terveydenhuollon, liiketoiminnan ja tekniikan alojen ammattilaiset, joita ilman Suomi ei pyöri päivääkään.

Näiden yhteiskunnassamme vallitsevien ratkaisujen ja arvojen perusteella uskallan väittää, että Suomi on amisrasistinen yhteiskunta. Osaamisen ja ammattilaisten puutetta valitetaan, työvoimapulaa valitetaan. Mutta silti jostain kumman syystä ammatilliseen koulutukseen ei panosteta, vaan se nähdään jatkuvasti vain välttämättömänä pahana.

Suomella ei ole siihen varaa.

Konsta Ojanen

OAJ:n ammatilliset opettajat – OAO ry

hallituksen jäsen